Vieraskirja puutarhassa

Vieraskirja puutarhassa

Muistatko, miltä mökkitontti näytti, kun ensimmäistä kertaa tulimme tänne? kysyi tyttäremme jokin aika sitten. 

Kyllä vain. Kiviseltä, ryteikköiseltä sekametsältä.

Nyt näyttää jo vähän paremmalta.

Leveä hiekkakäytävä vie mökin portaille. Kummallakin puolella on kaistale apilanurmikkoa. Vasemmalla puolella levittäytyvät marjapensaat, raparperit ja kesäkurpitsat ja valtavaksi kasvanut valkokukkainen kärhö. Oikealla puolen kiemurtelee pitkä vaihtelevasti kukkiva perennapenkki. 

Kesän helteistä huolimatta perennapenkki voi hyvin ahkeran kasteluni ansiosta. 

Aamuisin ja iltaisin piha tuoksuu ja kimalaiset ahkeroivat siellä väsymättä.   

Ensimmäiset kasvit ostimme ja istutimme, kun talo valmistui. Sen jälkeen olen kokeillut varmaan kymmeniä kasveja. 

Varmoja menestyjiä ovat ne, joilla on takanaan jo pitkä historia. 

Kun ystäväni ovat kysyneet, mitä voisivat tuoda kylään tullessaan, olen ehdottanut, että kaivavat puutarhastaan tuomisiksi jonkun kasvin. Olen pyrkinyt kirjaamaan kasvit mökkipäiväkirjaamme, jotta niiden lahjoittaja ja alkuperä pysyisivät muistissa.     

Punkaharjulaisesta huvilapuutarhasta tuli maatiaisperennoja. 

Hankolaisesta pihasta saimme kaunislehtisiä maanpeitekasveja. 

Kerimäkeläiseltä maatilalta siirsimme valkoisia syysleimuja. 

Kivikkokasveja on tullut Tuuloksesta ja Maskusta. 

Ystävättäreni helsinkiläisestä pihasta kaivettiin perennoja, joiden nimistä meillä ei ole aavistustakaan niin kuin ei niistäkään, jotka saimme Hattulasta, luokkatoverin vapaa-ajanasunnolta.     

Työkaverin iirikset, alkuperältään kuopiolaisia, ovat löytäneet täällä uudet kasvupaikkansa.

Kyläyhdistyksemme aktiivin antamista taimista on kehittynyt kaksi luumupuuta pihamme kaunistukseksi. 

Lähinaapurin tuoksuvadelmapensaasta napattu taimi harjoittelee kasvamista terassimme vierustalla. 

Jaa artikkeli

Kommentit (113)

Jätä kommentti