Suoraan sisältöön

Julkaistu 07.08.2020

Manu Rantanen: Maaherra Rosenqvistin piilopirtti ja kesämökkikulttuurin alku

Unelma omasta kesämökistä luonnon helmassa on jälleen noussut valtavirran puheenaiheeksi. Aihe sekä sen kuvailutavat jatkavat kauan sitten alkanutta tyyliä. Sata vuotta sitten yhteiskunnallinen tilanne oli Suomessa vielä herkkä, oli juuri selvitty kansalaissodasta ja saatu torpparivapautuslaki voimaan. Yhteiskunnalliset erot olivat suuria ja vain harvoilla oli mahdollisuus lomanviettoon. Juuri tuolloin otettiin merkittäviä askelia kesämökkikulttuurin tulevalle kehitykselle.

On suloista vetäytyä luonnon helmaan saamaan jonkun siemauksen oikeata maa-ilmaa

Varhainen esimerkki on Länsi-Savo-lehden kuvaus vuodelta 1919, jossa kerrotaan Mikkelin läänin maaherran Ernst Rosenqvistin ja hänen rouvansa vetäytymisestä lepuuttamaan työn rasittamia hermojaan Ristiinaan muonamiehen tyhjäksi jääneeseen mökkiin. Mökki-sanaa käytettiin vaatimattomista torpista, mutta niiden kesäkäyttö lomailuun ja kesämökki-nimityksen käyttöönotto antoivat rakennuksille kokonaan uusia merkityksiä.

Myhäilevänä ja hyväntuulisena hän siinä seisoi koettaen houkutella salmessa lekottelevia laiskoja ahvenen jörrejä

Porvarit olivat rakentaneet kesähuviloita jo 1800-luvun lopulla mm. Turun Ruissaloon. Elämä siellä oli melko elitististä, ja huvilamiljööseen muutettiin koko kesäksi yhdessä palvelijakunnan kanssa. Puutarhaviljely oli tärkeä harrastus. Sivistyneistöä edustaneet kaupunkilaiset huvilanomistajat järjestivät korkeatasoisia kulttuuririentoja maalaisille. Maaherra Rosenqvistin mökkeilykuvaus näytti suuntaa entistä vaatimattomamman kesämökkeilykulttuurin syntymiselle, joka nousi varsinaisesti kukoistukseensa toisen maailmansodan jälkeen, eläen edelleen.

Todellinen sielunsivistys on riippumaton ulkonaisista välineistä, pieni tupanen metsän laidassa riittää kehykseksi, kun vaan on ne henkiset edellytykset, jotka siihen loihtivat lämmön ja kodintunnun

Edelleen samat elementit ovat mukana, kun julkisuuden henkilöiden kesämökkeilyä nostetaan otsikoihin ja TV-formaatteihin. Kuvataan, kuinka yhteiskunnallisesti mielenkiintoisissa asemissa olevat henkilöt pakenevat kiireisiä tehtäviään piilopaikkoihin, luonnon hoitavaan läsnäoloon, ja puuhastelevat siellä arkisia askareitaan. Kuvaukset paljastavat heidän pehmeämmän puolensa ja sielun ”todellisen sivistyksen” ja todistavat heidät vaatimattomiksi, aidoiksi ihmisiksi, joiden loman onnistuminen ei riipu ulkoisesta loistosta. He tekevät omalla persoonallaan kesäpaikkansa kodikkaiksi paratiiseiksi, joihin suomalaisen luonnon kauneus luo upeat kehyksensä.

Nykyisin tätä ”mökkeilyperformanssia” esitetään myös itse sosiaalisessa mediassa. Kenellä on aidoin ja kaunein mökkipiha? Kuka tekee itse suorimmat puupinot? Ei ihme, että myös markkinat ja mökkipaikkakunnat ovat kiinnostuneita ilmiöstä, sillä suuret mökkitunteet ohjailevat myös suuria rahavirtoja. Hulppeat huvilat ovat täällä taas, ehkä kuitenkin yksinkertaisen elämän kaapuun verhoutuneina. Kyllä maaherra Rosenqvist sen tiesi.

Manu Rantanen

Lainaukset:

Käynti ”Piilopirtillä”. Kuvaus läänimme maaherran kesämökiltä. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Länsi-Savo, 04.06.1919, nro 61, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1021921/articles/1976647?page=3

Jaa kirjoitus