Julkaistu 21.08.2025

Kimmo Ohtonen: Kestävä mökkeily tuo väriä ja iloa mökkeilyyn

Olen parantumaton mökkiromantikko. Suhteeni mökkeilyyn on kuitenkin kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Lapsuudessani mökkeily oli ikävää pakkopullaa, kaikkea muuta kuin huoletonta leikkiä tai kotoisaa oleilua villasukat jalassa takkatulen äärellä. Asuttuani vuosia Englannissa ja palattuani Suomeen kolmenkympin korvilla löysin mökkeilyn uudelleen.

Kaupallinen yhteistyö: Kimmo Ohtonen ja EU:n osarahoittama Laiturilla 3 – vapaa-ajan asumisen energiankulutus ja hiilijalanjälki -hanke, jonka rahoittajaviranomaisena toimii Etelä-Savon maakuntaliitto.

Tarvittiin yksi kavereiden kanssa tehty reissu Saimaalle, ja peli oli sillä selvä. Hurahdin mökkeilyyn ja Saimaan luontoon kesällä 2010. Saimaan järviluonto ja sen ainutlaatuinen symboli saimaannorppa on jotain, mitä en ole kokenut missään muualla. Olen työni puolesta saanut vierailla hienoissa paikoissa eri puolilla maailmaa, mutta on olemassa vain yksi Saimaa.
 
Ensivisiitistäni sai alkunsa katkeamaton Saimaan mökkiputki, joka on pitänyt sisällään lukemattomia mökkireissuja eri vuodenaikoina.

Vuosien saatossa tutuksi ovat tulleet Saimaan eri kolkat: muun muassa Haukivesi ja Pihlajavesi Savonlinnan ympäristössä, Puumalan Lietvesi ja saaristo, Sulkavan Linnavuori ja Partalansaaren reitit sekä Luonterin vesistö Mikkelissä. 

Olen pudonnut laskuista, kuinka monessa eri mökissä olen yöpynyt. Vaikka en omista mökkiä eikä minusta ole näillä näkymin tulossakaan mökinomistajaa, koen Etelä-Savon järviseudun omakseni. Se on minun mökkiseutuani, johon suhteeni on rakentunut ja syventynyt yli viidentoista vuoden ajan. 

Tiedän, etten ole ainoa, jonka rakkaus mökkeilyyn on toden teolla puhjennut kukkaan aikuisiällä. Luulenpa silti, että lapsuuden joutilaat kesäpäivät mökillä ovat meidän aikuisiän mökkiromantikkojen yhteinen jaettavamme, sukupolvikokemus.

Tällä on ollut kiistaton vaikutus siihen, että monista pesunkestävistä kaupunkilaisista tuntuu aivan luonnolliselta viettää päiväkausia metsän keskellä verrattain alkeellisissa puitteissa, kaukana sivilisaation kuplan ulkopuolella. Ehkä juuri tämän lapsuudessa syntyneen yhteyden takia sitä usein alkaa kaupungissa, kaikkien mukavuuksien keskellä, kaivata mökkielämän yksinkertaista kauneutta.

Monet umpisuomalaiseen mökkeilyyn kuuluvat rutiinit saunanlämmittämisestä huussissa käyntiin ja ruoan keräämiseen luonnosta ovat edelleen luonnollinen osa modernia mökkeilyä.  Mökkeilyssä olemme yhteydessä menneisyyteen, kosketuksissa siihen maailmaan, joka on muuttunut niin monella tapaa sillä välin, kun kasvoimme aikuisiksi.  
 
Omassa lapsuudessani ei koettu huolta huomisesta. Kuulun Y-sukupolveen, joka on kasvanut suhteellisen yltäkylläisyyden keskellä, eikä meidän tarvinnut vaivata päätämme planetaarisilla kriiseillä. Kinkkua vedettiin aamuin illoin hyvällä omatunnolla, lentäminen oli yksioikoisen jännittävää ja autot kuuluivat teille. Sanon tämän ennen kaikkea muistutuksena siitä, että olemme samassa veneessä. Kaikki meistä syntyy näkymättömien rakenteiden keskelle, eikä niitä muuteta noin vain. Silti meidän elinaikanamme muutos tietoisuudessa ja normeissa on tapahtunut pyörryttävän nopeasti. 
 
Aikaamme määrittää ennennäkemätön tietoisuuden – ja tiedon tuoman tuskan – ympärivuorokautinen läsnäolo. Tiedämme, ettei pieni Suomi ole saari, jossa voisimme retostella menemään niin, että elämäntyylimme ylläpitoon tarvitaan muutaman planeetan verran resursseja. 

Silti vaikeuksissa olevan maapallon pelastaminen ei tarkoita sitä, että meidän pitää luopua meille tärkeistä asioista kokonaan. Kuten vaikkapa mökkeilystä. Meidän on vain kehityttävä ja opittava tekemään asioita toisella tapaa. 

Sanotaan, että teoillamme on merkitystä. Lause on klisee, tiedän, mutta silti täyttä totta. Mökkeily on tästä hyvä esimerkki. Vielä 2010-luvun alussa Saimaan mökkireissujani ei varjostanut pohdinta siitä, minkä verran viikonloppureissustani tai talvilomastani kertyy lisäpäästöjä. Sivistyksessäni oli aukko, ja kun se vuosien varrella alkoi täyttyä uudella tiedolla, aluksi sormi meni suuhun. Omatuntoani kolkutti ja minun oli pakko ottaa selvää, voisinko tehdä jotain toisin ilman, että tarvitsisi lopettaa mökkeilyä. Enter kestävä mökkeily. 
 
Tiedämme, että myös mökkeily voi kuormittaa ympäristöä ja ilmastoa entisestään. Esimerkiksi mökille matkustamisesta kertyy noin kolmasosa mökkeilyn kokonaispäästöistä. Sillä, miten lämmitämme punaisen tupamme, on myös keskeinen merkitys. Eikä unohtaa voi sitä, mitä ruokia nautimme mökillä ollessamme. Keskiverto suomalainen viettää vuodessa 85 vuorokautta mökillä, joten kyse on enemmänkin arjen jatkeesta kuin hetkellisestä irtiotosta. Mökkiromantikkona, joka viettää enemmän aikaa mökillä kuin keskiverto suomalainen, minun jos kenen on siis täytynyt petrata. Mutta vaikka usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa, kestävän mökkeilyn aakkosten opetteleminen ei ole tuntunut lainkaan kuormittavalta tai että se olisi jollain tavalla alkanut viedä mökkeilyn iloa. Päinvastoin, kestävän mökkeilyn opetteleminen on tuonut mökkeilyrakkauteeni aivan uusia tasoja – omanlaista merkityksellisyyttä, jota ei voi kokea pää pensaassa. 

Mutta vasta menneenä keväänä aloin toden teolla sisäistää, mistä kestävässä mökkeilyssä on kyse. Sain unelmieni työkeikan, kun minut pestattiin vetämään Laiturilla-hankkeen podcastsarjaa, joka käsitteli mitäs muutakaan kuin kestävää mökkeilyä. 
 
Tuotantotiimimme matkasi kahden päivän ajan Suomen parhaalla mökkiseudulla, Etelä-Savon järvimaisemissa, sielunmaisemissani. Tapasimme ihmisiä, kaltaisiani mökkeilyromantikkoja, jotka olivat kestävän mökkeilyn edelläkävijöitä. 

Laiturilla-podcast on kaikille mökkielämän ystäville! Kimmo Ohtonen lähtee Saimaan-turneelle ottamaan selvää, miten mökistä voi tehdä energiatehokkaan ja miten siellä voi nauttia elämästä ja samalla toimia vastuullisesti. Neljällä mökillä vieraillessa kestävän mökkeilyn edistämisen keinot tulevat tutuiksi, ja joka jaksossa kuullaan myös energiagurun vinkit energiatehokkuuden lisäämiseen." - Laiturilla-podcast

Mikkelissä Anni Niirasen perhe oli remontoinut ränsistyneen ja homehtuneen mökin energiatehokkaaksi ja moderniksi toiseksi kodikseen. Heidän perheensä oli jopa muuttanut mökin perässä pääkaupunkiseudulta Mikkeliin. Anni opetti minulle, että tuhansien mökkien maassa ei tarvitse ostaa uutta, vaan etenkin remonttitaitoinen voi hankkia halvan tönön, jonka remontoida omanlaisekseen. Saimaalla Luonterin rannalla Jasmin Hamidin ja Santtu Hulkkosen mökki lämpesi ekologisella maalämmöllä ja lapsiperhe oli hankkinut pihalle sähkötolpan, jotta voisi matkata mökille sähköautollaan päästöttömästi. Perhe kasvatti ruokaa tontillaan sekä hyödynsi paikallisia toimijoita kuten kalastajia. 

Pääkaupunkiseudulla asuva ja Pieksämäellä mökkiään pitävä Pia Alapeteri oli puolisonsa kanssa ratkaissut mökille matkustamisesta koituvan päästödilemman arvostettavalla tavalla: matkaamalla mökille julkisilla ja polkupyörällä. Puumalassa majaansa pitävä näyttelijä Ville Haapasalo vuorostaan oli koronapandemian aikaan siirtänyt leipomoyrityksensä kuntaan, työllistäen paikallisia ja edistäen alueen elinvoimaisuutta kestävän kehityksen mukaisesti. Tapaamiseni näiden kestävän mökkeilyn pioneerien kanssa oli inspiroivaa ja silmiä avaavaa. Heidän tonteillaan kasvatettiin ruokaa, ympäröivän luonnon satoa hyödynnettiin monipuolisesti ja uusia ideoita palloteltiin ennakkoluulottomasti. Kehitys ruokkii kehitystä. Kukin heistä oli ottanut kestävän mökkeilyn eri osa-alueet haltuun omalla tyylillä niin, ettei heistä kukaan enää juuri miettinyt koko asiaa. Mökkeilyn kauniit perinteet sulautuvat saumattomasti moderniin tietoisuuteen. Kestävyys on sisäänrakennettu osaksi heidän elämäänsä niin mökillä kuin kotonakin. 
 
Jutellessani podcast-sarjan vieraidemme kanssa tajusin, että heidän kaikkien toimien taustalla oli tietoisuus maailman ongelmista. Juuri se sama tietoisuus, joka myös vääjäämättä aiheuttaa meissä tuskaa. Laiturilla-podcast-sarjassa tapaamamme mökkeilijät olivat kuitenkin kääntäneet tietoisuuden toiminnaksi, positiiviseksi energiaksi, joka oli muokannut heille rakkaasta asiasta, mökkeilystä, uuden version, joka sopii tähän maailmanaikaan. Vaikka oma mökkeilyni Etelä-Savon järvimaisemissa tulee jatkossakin tapahtumaan vuokramökeillä, otin jokaiselta tapaamaltani kestävän mökkeilyn pioneerilta matkaan kourallisen uusia konkreettisia ideoita, joilla voin tehdä omasta mökkeilyintohimostani entistä kestävämpää. Jatkossa muun muassa mittaan mökkimatkoistani kertyviä päästöjä ja ravinnon hiilijalanjälkeä ja valitsen vuokramökkini sen energiatehokkuuden mukaan. Tällainen haaste tuo lisämaustetta lapsiperhearkeemme.  

Yksittäisen mökkeilijän kestävyysteot voidaan nähdä olevan kuin pisara meressä. Mutta mitä enemmän pisaroita alkaa ilmestyä, niin kuin nyt tapahtuu, sitä suurempi painoarvo niillä on. Miltäs kuulostaa, otatko haasteen vastaan? 

Kimmo Ohtonen
toimittaja ja kirjailija
www.kimmoohtonen.fi

Katso tai kuuntele Laiturilla-podcastin jaksot laiturilla.fi-sivustolta, Spotifysta, Suplasta tai YouTubesta.